SUKUKOKOUSKUTSU

Paakkunaisten sukuseura ry:n sääntömääräinen sukukokous pidetään Lappeenrannassa 24.8.2019 Hotelli Lappeessa. Kokoukseen ilmoittautuminen ja kokoontuminen alkaa klo 11:00, jonka jälkeen on lounas ja varsinainen sukukokous alkaa klo 13:00. Kokoukseen ovat tervetulleita kaikki sukuun kuuluvat, mutta äänioikeus on vuoden 2018 jäsenmaksun maksaneilla jäsenillä.

Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9 §:n määräämät asiat, esityslista alla. Virallisen kokouksen jälkeen on suvun jäsenten esittämää ohjelmaa.

Kokouslounas ja päiväkahvit maksetaan käteisellä ilmoittautumisen yhteydessä. Hinta on 30 €/henkilö. Ilmoittautumiset Ritva tai Pentti Paakkunaiselle 31.7.2019 mennessä sähköpostilla tai puhelimella. Yhteystiedot tiedotteen sivulla ovat Hallitus -valikon alla.

Paakkunaisten sukuseura ry

Hallitus

SUKUSEURAN VUOSIKOKOKOUS 24.8.2019 klo 13:00

  1. Esityslista:
  2. Kokouksen avaus.
  3. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjan tarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa.
  4. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus.
  5. Hyväksytään kokouksen työjärjestys.
  6. Esitetään seuran tilinpäätökset, vuosikertomukset ja tilintarkastajien lausunnot vuosikokousten väliseltä ajalta.
  7. Päätetään tilinpäätösten vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä.
  8. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksu seuraavalle toimikaudelle.
  9. Valitaan hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja sekä muut jäsenet.
  10. Valitaan kaksi toiminnantarkastajaa ja heille kaksi varamiestä seuraavaksi toimikaudeksi.
  11. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Hyvää kesää Paakkunaiset

Kirjoitellessani tätä kesä on mukavasti alullaan. Aika tuntuu kuluvan kovin nopeasti. Tästä on vain reilu kuusi viikkoa, kun oli vielä hiihtokelit ja kolusin innokkaasti latuja saadakseni 1500 kilometriä täyteen. No se onnistui ja laitoin sukset kesäsäilöön 14.4. Pienen välikauden aikana pyöräilin muutaman kymmenen kilometrin lenkkejä ja aloin odotella golfkentän avautumista. Äitienpäivän aikaan se sitten aukeni ja nyt tuo kesän suosikkilajini on päässyt jo hyvään alkuun. Takana on kymmenkunta kierrosta.

Moni ehkä ajattelee, että ei voisi vähempää kiinnostaa nuo Riston tekemiset. Mutta ”joka härillä kyntää, se häristä puhuu” kuuluu sanonta ja ketä ei kiinnosta, voi harppoa vähän yli. Tämä on minun tapani täyttää tätä puheenjohtajan palstaa ja seuraajani voi sitten valita oman tyylinsä.

Korvasienistä

Tähän toukokuuhun on minulla jo reilut viisikymmentä vuotta kuulunut varsin innokas sieniharrastus. Se ajoittuu luonnollisesti pääosin syksyyn, mutta on siinä parin viikon intensiivinen jakso keväälläkin. Silloin on kysymys korvasienistä, jotka ovat lähes ainoita keväällä puhkeavia sienten itiöemiä. On olemassa myös huhtasieni, joka valitettavasti on käynyt erittäin harvinaiseksi meillä. Aikoinaan sitä on kaskimailla ja kulotetuilla alueilla kasvanut runsaastikin. Mutta onneksi on korvasieni (gyromitra esculenta), jota suotuisissa olosuhteissa esiintyy todella runsaasti. Tänä vuonna olosuhteet ovat olleet hyvät ja keräämäni sato on omalta osaltani ennätyksellinen.

Erityisesti perjantai 24.5. oli historiallinen. Kolusin muutaman laikutetun hakkuuaukion ja löysin kohtuullisesti noita kurttuisia kaunokaisia. Mutta vähän teki vielä mieli löytää lisää. Ajelin erästä pienehköä tietä eteenpäin ja pysähdyin taas yhden aukion laitaan. Se ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta, oli aika pienikin ja vähän kivisen ja kallioisen näköinen. Reunaa pitkin tähyillessä löytyi kuitenkin muutama korvasieni. Aukiolta urkeni myös eri suuntiin metsäkoneen kulku-uria, joita kannatti vilkaista. Löytyi muutama korvasieni ensimmäiseltä uralta. Kymmenisen metriä toista koneen jälkeä seuratessani odotti uskomaton näky. Parin nyrkin kokoisia korvasieniä oli muutaman metrin välein niin pitkälti, kuin maaston suhteen näki. Puolessa tunnissa kaikki varaamamme sienikopat täyttyivät ja ainakin kolmekymmentä litraa tavoittelemaani tuotetta oli kerätty. En ole koskaan aikaisemmin tavannut samanlaista esiintymää, vaikka hyviä paikkoja on ollut ennenkin. Piti laittaa kunnolla koordinaatit muistiin, koska arvattavasti alue tuottaisi sieniä vielä ensi vuonnakin. Tietysti vain, jos sääolot olisivat hyvät. Vuosi sitten oli liian kuivaa ja helteistä, joten en saanut juuri lainkaan satoa. Nyt on ollut sopivan vaihtelevaa ja kosteus on säilynyt maaperässä.

Korvasienten kerääminen on se mukavin osuus. Jokainen yksilö on erilainen ja tuottaa sinänsä elämyksiä. Syötäväksi käsittely on varsin työläs prosessi. Sähköliedellä ensin isossa kattilassa vettä kuumaksi ja sitten se kattila pihalle kaasukeittimen päälle ja sienet sekaan. Kiehuttaminen se vaaditut viisi minuuttia, sitten välihuuhtelu ja saman keittäminen toistamiseen ja loppuhuuhtelu. Kaasuakin kului ja tietysti sähköä, mutta ennen kaikkea monta tuntia aikaa, jota onneksi eläkeläisellä on. Kaiken kaikkiaan nyt on pakkasessa 34 kpl kolmen desin rasioita syömävalmista korvasientä. Paljon ne kutistuvat, arvioin niihin käytetyn noin 50 litraa tuoretta korvasientä.

Rentukkapuro

Keväisillä korvasieniretkillä löytyi muutama vuosi sitten Rentukkapuro. Se lähtee pienehköstä lammesta ja laskee muutaman kilometrin jälkeen isompaan vesistöön. Sijainti ei ole ihan lähellä mitään isompaa tietä, ainoastaan metsäautotie kulkee noin kilometrin päässä siitä. Metsäluonto puron ympärillä on hyvin koskematonta, jopa ryteikköistä ja vaikeakulkuista. Opastettu kävelyreitti tosin kulkee puron poikki läheltä parasta rentukkapaikkaa.

Ensimmäinen kertani purolla oli vaikuttava. Keltaisia rentukoita oli todella paljon puron suvantokohdassa. Nyt on tullut tavaksi käydä joka kevät puron varressa ihailemassa rentukoita. Joka vuosi näkymä on vähän erilainen. Rentukoiden määrä on itse asiassa hieman vähentynyt siitä runsaimmasta keväästä, mutta toisaalta niitä on levinnyt pitemmälle alueelle puron varteen. Tämän palstan yhteydessä on kuva yhdestä kohdasta puron vartta tältä vuodelta. Siitä näkee, että myös puron pohjassa näkyy erilaisia värisävyjä Mahtava luontoelämys kaiken kaikkiaan.

Sukukokouskesä 2019

Mitä kaikkea itse kunkin Paakkunaisen suvun jäsenen kesään kuuluukin, niin yksi asia ainakin olisi ylitse muiden. Ja se on tietysti kolmivuotiskausittain järjestettävä varsinainen sukukokous. Se pidetään tänä vuonna 24.8. Lappeenrannassa Hotelli Lappeessa. Tapana on ollut järjestää kokous vähän eri paikoissa. On oltu enimmäkseen itäisessä Suomessa, koska siellä meitä asustaa suhteellisen paljon. Toinen mahdollisuus olisi sitten vaikkapa pääkaupunkiseudulla, jossa tietysti on melkoinen Paakkunais-tihentymä. Ehkäpä sitten kolmen vuoden päästä voisi olla vuoro siellä päin.

Varsinainen kokouskutsu on julkaistu näillä nettisivuilla toisaalla ja myöskin Puruvesi- ja Koti-Karjala -lehdissä sekä tietysti vapun aikoihin jaetussa kirjallisessa sukutiedotteessamme.

Tervetuloa runsain joukoin sukukokoukseen ja oikein hyvää ja sopivan lämmintä kesää kaikille!

Risto Paakkunainen

Sukuseuran puheenjohtaja 24.8.2019 saakka

Hellekesän tilinpäätös

Miesmuisti on termi, jota käytetään usein ilmaisemaan, ettei jotain asiaa ole tapahtunut hyvin pitkään aikaan. Kohdallani miesmuisti yltää jo hieman yli 70 vuotta taaksepäin, joskin se sieltä alkupäästä on vain joitakin erillisiä tapahtumia. Lapsuuden kesät olivat muistini mukaan yleensä lämpimiä ja aurinkoisia, mutta ehdottomasti päättynyt kesä 2018 oli lämpimin ”miesmuistiin”. Virallisesti tilastoitiin yli 60 päivää, jolloin helleraja 25 astetta ylittyi. En ole nähnyt erikseen tilastoa 30 lämpöasteen ylittäneistä päivistä, mutta niitäkin oli todella paljon. Sanoisin että eniten miesmuistiin.

Kenties kesä oli hyvä lomailijoille, mutta harmiakin helteistä aiheutui. Pihanurmikot kulottuivat, viljelykasvit kärsivät ja metsämarjojen sadot muodostuivat hyvin vaihteleviksi. Etelä-Savossa ei kovin moni päässyt kehumaan mustikka- tai puolukkasadoilla, noita marjoja onnistuivat saamaan vain onnekkaimmat. Omat yritykseni noiden marjojen löytämiseksi tutuilta paikoilta tuottivat vain litran verran mustikkaa ja puolukoita vieläkin vähemmän.

Sieniä kuitenkin tuli

Olen monessa yhteydessä ilmoittautunut innokkaaksi sienien harrastajaksi. Keväällä kirjoittelin korvasienistä ja olin varautunut hyvään satoon. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäinen hellekausi iski juuri toukokuun puolivälissä ja kuivatti korvasienet täydellisesti niiltä alueilta, joilta minulla oli niitä mahdollisuus etsiä.

Heinäkuun tietämissä aloin epäillä, että myöskään syksyn sieniä ei kasvaisi. Toisin kuitenkin kävi. Sateita tulikin juuri parahiksi näillä seuduilla sen verran, että monien sienien kohdalla sato on osoittautunut jopa ennätyksellisen hyväksi. Eri tiedotusvälineissä on myös hehkutettu tätä ja sienien keruuseen ja käyttöön on tarjolla neuvoja ja ohjeita tuutin täydeltä. Itse olen nautiskellut sienten keruusta oikein urakalla ja syönyt lähes päivittäin sieniruokia. Tietysti on tullut myös säilöttyä monella tapaa talven tarpeisiin. Kuivattuna on kantarelleja, mustatorvisieniä ja suppilovahveroita. Pakastimeen on mennyt esikäsiteltyinä niin haperoita, kehnäsieniä kuin vahakkaitakin. Lampaankääpiä on syöty herkullisina pihveinä ja rouskuja on tullut suolattua ennätysmäärä. Lisäksi rouskusaaliista olen erotellut ne pienet ja kauniit yksilöt ja marinoinut ne pieniin purkkeihin. Ainoastaan herkkutattien suhteen saaliini on jäänyt vähäiseksi ja olenkin kateellisena seurannut sosiaalisessa mediassa muutamien kavereiden onnistumista tämän lajin suhteen. En ole myöskään ikinä löytänyt (tai ainakaan tunnistanut) ainuttakaan männyntuoksuvalmuskaa, joista japanilaiset maksaisivat 4 000 euroa kilolta. En siis sienestämällä ole rikastunut.

Joku Paakkunainen kuitenkin rikastui

 

Ei tosin sienestämällä, mutta virtuaalivaluutoilla. Meillä Suomessa kansalaisten verotustiedot ovat julkisia. Niinpä tiedotusvälineet herkuttelivat tänäkin vuonna marraskuun alkupuolella tällä aiheella ”kansallisena kateuspäivänä”, jolloin verotustiedot julkistettiin. Kotimaakuntani Etelä-Savon asukkaat ovat enimmäkseen suhteellisen pienituloisia, jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseutuun. Joku kuitenkin aina saa kunnian olla maakunnan suurituloisin, usein se on ollut joku yllätysnimi. Niin tälläkin kertaa. Alueen lehtien uutisista pomppasi esiin tuttu sukunimi Paakkunainen. Pitihän juttu lukea tarkemmin, jos vaikka olisi sen verran läheinen sukulainen, että voisi hätätilanteessa pyytää pientä avustusta.

No eipä tuo bitcoininsa viime vuonna tulouttanut Juha Paakkunainen ole minulle edes pikkuserkku. Pitää mennä 6 – 7 sukupolvea taaksepäin, ennen kuin yhteinen esi-isä Jeremias Paakkunainen (s. 1794) löytyy. Mutta kaikki me tämän sukunimen kantajat olemme tietysti sukua ja meitä yhdistää tämä sukuseura. Siksi on perusteltua uutisoida tämäkin tapahtuma. Kuvan muodossa ovat mukana Itä-Savo lehdessä julkaistut uutiset.

Jos nyt tässä pieni leikillinen vihje sallitaan, niin ehdotan että liitypä Juha Paakkunaisten sukuseuran jäseneksi – ainakaan 15 euron vuosijäsenmaksu ei ole sinulle taloudellisesti ylivoimainen maksettava.

Sukuseuran tiedote 2/2018

Paperimuodossa jaettava sukutiedote on juuri ilmestynyt ja jaettu jäsenmaksun maksaneille. Painosta on jonkin verran myös jäljellä, joten vielä ehtii liittyä jäseneksi. Ohjeet löytyvät näiltä nettisivuilta ja tarpeelliset yhteystiedot omasta osiostaan. Eikä tarvitse olla Paakkunainen tai edes sukua. Sääntöjen mukaan jäseneksi pääsee, jos on sukuseuran toiminnasta kiinnostunut. Ja mehän olemme kiinnostavia. Paljon asiaa sisältävä sukutiedote toimitetaan myös niille, jotka tässä parin kuukauden sisällä liittyvät seuraan.

Sukuseuran kolmivuotiskausittain järjestettävä sukukokous lähestyy. Hallitus on alustavasti suunnitellut, että se pidettäisiin 24.8.2019. Paikkakunta ja tarkempi kokouspaikka on vielä avoin. Pyydämmekin ehdotuksia sekä paikkakunnan että muiden järjestelyjen suhteen. Niitä voi lähettää hallituksen jäsenille, joiden yhteystiedot ovat näillä sivuilla. Hallitus kokoontuu seuraavan kerran tammikuun lopulla 2019 ja päättää kokousjärjestelyistä. Niistä tiedotetaan sitten tulevan kevään tiedotteessa sekä nettisivuilla.

On myös hyvä miettiä seuran hallituksen kokoonpanoa. Itsellänikin tulee kuusi vuotta hallituksessa täyteen ja olen siten erovuorossa. Mielestäni muutenkin olisi syytä uudistaa kokoonpanoa hallitusti. Olisi toivottavaa, että seuran jäsenillä olisi mietittynä sopivia ehdokkaita hallituksen paikkoihin sitten, kun valinnat ensi elokuussa tehdään.

Savonlinnassa 2016 pidetyn sukukokouksen ehdotuksen mukaisesti olemme ottaneet käyttöön ”Nuori kyky” -stipendin. Ensimmäiset kaksi 500 euron stipendiä jaettiin tämän vuoden alussa. Stipendien saajista on esittelyt jaetussa tiedotteessa. On myös aika tähyillä sopivia ehdokkaita stipendien saajiksi seuraavaan jakoon, josta tarkemmat hakuohjeet ovat myös julkaistu näillä sivuilla.

Toivotan kaikille Paakkunaisille ja muillekin tämän palstan lukijoille oikein hyvää talvikautta 2018 – 2019. Vaikka käsillä on pimein vuodenaika, niin sitä valostuttavat vuoden suurimmat juhlat. Nauttikaamme niistä ja piristäkäämme kaamosaikaa vaikkapa sopivalla liikunnalla ja muilla aktivoivilla harrastuksilla. Parin kuukauden kuluttua jo valo lisääntyy merkittäväsi. Toivottavasti saamme myös ensi maaliskuussa jättää kellon viisareiden siirtelyn ja turha talvi/kesäaika jää historiaan. Itse olen äänestänyt vanhan normaaliajan puolesta eli nyt eletään sitä aikaa, jota oikeasti auringon mukaan näillä leveysasteilla pitää elää.

Näillä ajatuksilla joulua ja uutta vuotta odottamaan.

Risto Paakkunainen

Sukuseuran puheenjohtaja

Puheenjohtajan palsta – kevät

Kevät keikkuen menee … ja toivottavasti kesä tulee

Tätä kirjoittaessani on vappu tosi lähellä, mutta väärällä puolella. Tai miten sen nyt ottaa, joku voi olla helpottunutkin, kun on vapusta toipunut. Meillä oli taloyhtiön porukalla pienoiset bileet. Grillattiin makkaraa ja nautittiin pari lasillista kuoharia. Aluksi oli tarkoitus olla ulkona pihakeinun tuntumassa, mutta sateli melkoisesti ja lämpötilakin oli lähempänä 5 kuin 10 astetta. Niinpä kokoontuminen tapahtui mankeli- ja pyykinkuivaushuoneen tiloissa. Sähkögrilli avoimen ikkunan ääressä ei juuri käryä aiheuttanut.

Vapun sää oli siis melko tyypillinen. Odotella kuitenkin sopii, että kyllä kesä siitä vähitellen lämpenee. Savonlinnan tasolla ei vielä ole edes hiirenkorvia tätä kirjoitettaessa, mutta jos viikonlopun säätiedote pitää paikkansa, ennen äitienpäivää on lehti puussa. Suomi on pitkä maa, joten Helsingin seuduilla ollaan jo paljon pitemmällä, mutta pohjoisessa vielä hiihtokelit jatkuvat.

Olen pitänyt tapanani kertoilla henkilökohtaisista kuulumisistani harrastusteni kautta. Palstan lukijat tietävät, että olen melko innokas hiihtäjä. Päättyneellä kaudella sain kirjattua tosin vain 600 kilometriä hiihtoa, mikä on vain runsas puolet yleisestä tasostani. Tietenkin mies koko ajan vanhenee, mutta se nyt ei ollut pääsyy ”vähäiseen” hiihtämiseen. Kuten jo aiemmin olen kertonut, niin vaihdoin asuntoa ja remontin teko meni tärkeysjärjestyksessä hiihtämisen edelle.

Kesäajan pääharrastukseni on jo lähes 30 vuotta ollut golf. Pallon perästä tulee samalla käveltyä kesän mittaan suunnilleen saman verran kuin talvella hiihdettyä suksilla. Kausi on nytkin jo avattu siten, että seuramme teki matkan Viroon, jossa pelattiin golfia kahtena päivänä. Kenttä oli siellä jo varsin kohtuullisessa kunnossa, joskin paikoin maasto oli vielä kosteaa. Kotikenttäni Kerigolf aukenee tämän hetken tietojen mukaan 12. toukokuuta, jolloin ohjelmaan on merkitty seuran avajaiskilpailu.

Korvasienikasvustoa keväällä 2017 Savonlinnan lähellä olevalla hakkuuaukiolla. Sienten väri ja koko vaihtelee. Kasvualusta on tässä moreenia, suorastaan kivistä

Golfin ohella kevääseen minulla kuuluu korvasienten keruu. Odotettavissa on kokemukseni mukaan varsin hyvä korvasienisato. Viileähkö ja sateinen sää säilyttää maanpinnan melko kosteana. Kun sitten tulee muutama lämpimämpi päivä, niin nuo kurttuiset myrkkysienet kasvavat melkoisiin mittoihin. Sanoin myrkkysienet, sillä tuo gyromitra esculenta on tappavan myrkyllinen, ellei sitä käsittele oikein ennen syöntiä. Se on siis keitettävä väljässä vedessä 5 minuuttia, huuhdottava ja vaihdettava keittovesi ja keitettävä vielä toiset 5 minuuttia. Sitten huuhtelun jälkeen sieniä voi turvallisesti syödä, kunhan nyt ei ihan jokapäiväisenä ja pääasiallisena ruoka-aineksenaan käytä. Vanhan keittokirjan ohje oli, että korvasienet on ryöpättävä eli kiehautettava. Silläkin tavoin olen niitä silloin kymmeniä vuosia sitten syönyt ja täytyy sanoa, että silloin niissä oli todella hieno maku. Tiedän muutaman tuttavan, joka edelleenkin käyttää korvasieniä vain ryöpättynä, mutta itse olen vuodesta 1965 lähtien soveltanut elintarvikeviranomaisten suosittelemaa keittotapaa 2 kertaa 5 minuuttia.

Parhaimmillaan korvasieni on kookas, joten saalista kertyy nopeasti koppa täyteen.

Parasta koko hommassa on kuitenkin itse sienestys. Etsiminen ja löytäminen on uskomattoman kiehtovaa. Korvasieniä voi periaatteessa kasvaa missä tahansa sorapohjaisessa kangasmetsässä, mutta varsinaiset kasvustotihentymät ovat paikoissa, joissa maanpintaa on rikottu. Hakkuuaukiot, joita on laikutettu, ovat parhaita paikkoja. Jos tuo maan kuokkiminen on tehty viime vuonna ennen juhannusta, niin korvasieniä voi jo tänä keväänä nousta niihin paikkoihin. Paras satokausi kestää 3 – 5 vuotta ja sitten korvasienet vähitellen loppuvat siitä aukiosta. Onneksi nykyinen metsänhoitotapa suosii aukkohakkuita ja uusia paikkoja löytyy.

Paakkunaisten sukuseura jakoi vuoden alussa kaksi stipendiä. Tuo ”Nuori kyky” -stipendi otettiin ohjelmaan viime sukukokouksessa tehdyn ehdotuksen pohjalta. Tanssia ja musiikkia harrastava Eerika Liikkanen oli toinen stipendi-aatti ja rumpujen soittoa ja näyttelemistä harrastava Jeremy Leskinen toinen. Kumpikin sai harrastustensa tukemiseen 500 euroa. Äskettäin jaetussa tiedotteessa on lyhyesti esitelty stipendin saajat ja heistä kerrotaan vielä syksyllä lisää. Kumpikin kuuluu äitinsä puolelta Paakkunaisten sukuun. Seuran hallitus on alustavasti päättänyt, että stipendien jakoa jatketaan, joten syksyn tiedotteessa siitä lisää.

Huhtikuussa ilmestyneen sukuseuramme tiedotteen takasivu, jossa kerrottiin lohjalaisen Meri Ilmarisen painonnostosavutuksista. Meri on äidin puolelta Paakkunaisten sukua.

Tämän kevään tiedotuslehti ilmestyi nyt ensimmäisen kerran ulkoasultaan uudistuneena. Isompi sivukoko ja nelivärisyys tekee toivottavasti tiedotteesta entistä kiinnostavamman ja odotetumman. Tiedote jaetaan sukuseuran jäsenmaksun maksaneille, joten jos asia kiinnostaa, niin kannattaa liittyä seuran jäseneksi vaikkapa näillä nettisivuilla olevasta linkistä. Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa. Kevään tiedotetta on jonkin verran jäljellä, joten pikaisesti jäseneksi liittyville se voidaan vielä lähettää.

Seuraava sukukokous on sääntöjen mukaisesti ensi vuonna eli 2019. Tarkempi aika ja paikka on vielä auki, mutta hallitus alkaa valmistella asiaa tulevana syksynä. Hallitus ottaa mielellään vastaan ehdotuksia sukukokouksen paikaksi ja myös ohjelman ja muiden järjestelyjen suhteen. Kannattaa myös miettiä sopivia ehdokkaita hallitukseen erovuoroisten tilalle. Itselläni tulee myös kolme vuotta täyteen puheenjohtajana, joten toivon voivani jättää pestini nuorempien hoitoon.

Hyvää kesää toivottaen

Risto Paakkunainen Paakkunaisten sukuseura ry:n puheenjohtaja

Paakkunaisten sukukokous sateisessa Savonlinnassa

 

IMG_2135

IMG_2165.JPG eSIINTYJIÄ

 

 

 

 

 

Sateisena lauantaiaamuna 20.8. kokoontui runsaat puolisataa Paakkunaisen eri sukuhaaroihin kuuluvaa sukuseuran jäsentä tai perheenjäsentä Savonlinnan Casinolle kolmen vuoden välein pidettävään sukukokoukseen.

Itse kokousasioihin ei aikaa paljoa kulutettu, siten jäi paremmin aikaa keskusteluun ja tuttujen tapaamiseen. Monet olivat tavanneet viimeksi kolme vuotta sitten Punkaharjulla. Kokouksen juohevasta kulusta vastasi kokouksen puheenjohtajaksi valittu savonlinnalainen Risto Paakkunainen.

Hallitus vaihtui melkoisesti. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Risto Paakkunainen. Varapuheenjohtajaksi valittiin puheenjohtajan pestiä kuusi vuotta hoitanut Pekka Paakkunainen. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Sairi Piiparinen ja Airi Myntti. Entisistä jäsenistä jatkavat Pentti Paakkunainen ja Ritva Paakkunainen.

Erilaisista toimintamuodoista käytiin vilkas keskustelu, jonka uusi hallitus sai evääkseen. Hallitukselle annettiin myös tehtäväksi tuoda seuraavaan kokoukseen esitys sääntömuutoksista. Säännöissämme on edelleen 2 tilintarkastajaa ja heille kaksi varatarkastajaa, kun yhdellä toiminnantarkastajalla ja yhdellä varalla selvittäisiin.

Kokouksen jälkeen oli ohjelmallinen osuus, jossa Seppo Paroni Paakkunainen jälleen yllätti meidät hienosti. Paimenhuiluista olemme toki kuulleet, ja ehkä joskus nähneetkin. Mutta olemmeko kuulleet niitä soitettavan sieraimesta puhaltamalla? Harvoin kuultu esitys oli Paronin sävellys vaimolleen, Whispering wind.. Kantaesityksenä kuulimme myös Surusoiton Einojuhani Rautavaaralle.

Iloisempaakin musiikkia ohjelmassa oli etenkin Riikamaria Paakkunaisen esittämänä.

Sukukokous kesällä 2016

Paakkunaisten sukuseuran sääntömääräinen sukukokous pidetään jälleen ensi kesänä, 20.8.2016 Savonlinnan Casinolla. Ilmoittautumisten vastaanotto alkaa klo 11,00. Noutopöytälounas on klo 11,30 – 13,00, jonka jälkeen on virallinen kokous. Lounaan hinta on jäseniltä 15 € ja muilta 32 €. Lounas maksetaan käteisellä ilmoittautumisen yhteydessä. Ennakkoilmoittautumiset kokoukseen heinäkuun loppuun mennessä Rauni Paakkunaiselle, Ritva Paakkunaiselle tai Pentti Paakkunaiselle (yhteystiedot hallituksen jäsenlistassa). Kokouksen yhteydessä pidetään jäsenten kädentaitojen näyttely mikäli näytteilleasettajia ilmoittautuu. Ilmoittautumiset Risto Paakkunaiselle kesäkuun loppuun mennessä.