Hyvää kesää Paakkunaiset
Kirjoitellessani tätä kesä on mukavasti alullaan. Aika tuntuu kuluvan kovin nopeasti. Tästä on vain reilu kuusi viikkoa, kun oli vielä hiihtokelit ja kolusin innokkaasti latuja saadakseni 1500 kilometriä täyteen. No se onnistui ja laitoin sukset kesäsäilöön 14.4. Pienen välikauden aikana pyöräilin muutaman kymmenen kilometrin lenkkejä ja aloin odotella golfkentän avautumista. Äitienpäivän aikaan se sitten aukeni ja nyt tuo kesän suosikkilajini on päässyt jo hyvään alkuun. Takana on kymmenkunta kierrosta.
Moni ehkä ajattelee, että ei voisi vähempää kiinnostaa nuo Riston tekemiset. Mutta ”joka härillä kyntää, se häristä puhuu” kuuluu sanonta ja ketä ei kiinnosta, voi harppoa vähän yli. Tämä on minun tapani täyttää tätä puheenjohtajan palstaa ja seuraajani voi sitten valita oman tyylinsä.
Korvasienistä
Tähän toukokuuhun on minulla jo reilut viisikymmentä vuotta kuulunut varsin innokas sieniharrastus. Se ajoittuu luonnollisesti pääosin syksyyn, mutta on siinä parin viikon intensiivinen jakso keväälläkin. Silloin on kysymys korvasienistä, jotka ovat lähes ainoita keväällä puhkeavia sienten itiöemiä. On olemassa myös huhtasieni, joka valitettavasti on käynyt erittäin harvinaiseksi meillä. Aikoinaan sitä on kaskimailla ja kulotetuilla alueilla kasvanut runsaastikin. Mutta onneksi on korvasieni (gyromitra esculenta), jota suotuisissa olosuhteissa esiintyy todella runsaasti. Tänä vuonna olosuhteet ovat olleet hyvät ja keräämäni sato on omalta osaltani ennätyksellinen.
Erityisesti perjantai 24.5. oli historiallinen. Kolusin muutaman laikutetun hakkuuaukion ja löysin kohtuullisesti noita kurttuisia kaunokaisia. Mutta vähän teki vielä mieli löytää lisää. Ajelin erästä pienehköä tietä eteenpäin ja pysähdyin taas yhden aukion laitaan. Se ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta, oli aika pienikin ja vähän kivisen ja kallioisen näköinen. Reunaa pitkin tähyillessä löytyi kuitenkin muutama korvasieni. Aukiolta urkeni myös eri suuntiin metsäkoneen kulku-uria, joita kannatti vilkaista. Löytyi muutama korvasieni ensimmäiseltä uralta. Kymmenisen metriä toista koneen jälkeä seuratessani odotti uskomaton näky. Parin nyrkin kokoisia korvasieniä oli muutaman metrin välein niin pitkälti, kuin maaston suhteen näki. Puolessa tunnissa kaikki varaamamme sienikopat täyttyivät ja ainakin kolmekymmentä litraa tavoittelemaani tuotetta oli kerätty. En ole koskaan aikaisemmin tavannut samanlaista esiintymää, vaikka hyviä paikkoja on ollut ennenkin. Piti laittaa kunnolla koordinaatit muistiin, koska arvattavasti alue tuottaisi sieniä vielä ensi vuonnakin. Tietysti vain, jos sääolot olisivat hyvät. Vuosi sitten oli liian kuivaa ja helteistä, joten en saanut juuri lainkaan satoa. Nyt on ollut sopivan vaihtelevaa ja kosteus on säilynyt maaperässä.
Korvasienten kerääminen on se mukavin osuus. Jokainen yksilö on erilainen ja tuottaa sinänsä elämyksiä. Syötäväksi käsittely on varsin työläs prosessi. Sähköliedellä ensin isossa kattilassa vettä kuumaksi ja sitten se kattila pihalle kaasukeittimen päälle ja sienet sekaan. Kiehuttaminen se vaaditut viisi minuuttia, sitten välihuuhtelu ja saman keittäminen toistamiseen ja loppuhuuhtelu. Kaasuakin kului ja tietysti sähköä, mutta ennen kaikkea monta tuntia aikaa, jota onneksi eläkeläisellä on. Kaiken kaikkiaan nyt on pakkasessa 34 kpl kolmen desin rasioita syömävalmista korvasientä. Paljon ne kutistuvat, arvioin niihin käytetyn noin 50 litraa tuoretta korvasientä.
Rentukkapuro
Keväisillä korvasieniretkillä löytyi muutama vuosi sitten Rentukkapuro. Se lähtee pienehköstä lammesta ja laskee muutaman kilometrin jälkeen isompaan vesistöön. Sijainti ei ole ihan lähellä mitään isompaa tietä, ainoastaan metsäautotie kulkee noin kilometrin päässä siitä. Metsäluonto puron ympärillä on hyvin koskematonta, jopa ryteikköistä ja vaikeakulkuista. Opastettu kävelyreitti tosin kulkee puron poikki läheltä parasta rentukkapaikkaa.
Ensimmäinen kertani purolla oli vaikuttava. Keltaisia rentukoita oli todella paljon puron suvantokohdassa. Nyt on tullut tavaksi käydä joka kevät puron varressa ihailemassa rentukoita. Joka vuosi näkymä on vähän erilainen. Rentukoiden määrä on itse asiassa hieman vähentynyt siitä runsaimmasta keväästä, mutta toisaalta niitä on levinnyt pitemmälle alueelle puron varteen. Tämän palstan yhteydessä on kuva yhdestä kohdasta puron vartta tältä vuodelta. Siitä näkee, että myös puron pohjassa näkyy erilaisia värisävyjä Mahtava luontoelämys kaiken kaikkiaan.
Sukukokouskesä 2019
Mitä kaikkea itse kunkin Paakkunaisen suvun jäsenen kesään kuuluukin, niin yksi asia ainakin olisi ylitse muiden. Ja se on tietysti kolmivuotiskausittain järjestettävä varsinainen sukukokous. Se pidetään tänä vuonna 24.8. Lappeenrannassa Hotelli Lappeessa. Tapana on ollut järjestää kokous vähän eri paikoissa. On oltu enimmäkseen itäisessä Suomessa, koska siellä meitä asustaa suhteellisen paljon. Toinen mahdollisuus olisi sitten vaikkapa pääkaupunkiseudulla, jossa tietysti on melkoinen Paakkunais-tihentymä. Ehkäpä sitten kolmen vuoden päästä voisi olla vuoro siellä päin.
Varsinainen kokouskutsu on julkaistu näillä nettisivuilla toisaalla ja myöskin Puruvesi- ja Koti-Karjala -lehdissä sekä tietysti vapun aikoihin jaetussa kirjallisessa sukutiedotteessamme.
Tervetuloa runsain joukoin sukukokoukseen ja oikein hyvää ja sopivan lämmintä kesää kaikille!
Risto Paakkunainen
Sukuseuran puheenjohtaja 24.8.2019 saakka