Suvun historia

Sukunimen alkuperä

Paakkunainen on vanha ortodoksi-karjalainen nimi, jonka lähtökohtana on egyptin kielen, koptin, sana pahom, pakom, joka tarkoitti alunperin haukkaa tai kotkaa. Henkilönimenä sitä ruvettiin käyttämään jo Egyptissä ja myöhemmin Kreikassa muodossa Pakomios, Pachomios. Egyptiläinen erakko Pakom perusti ensimmäisen yhteisöluostarin ja hänestä tuli myöhemmin kirkollinen pyhimys. Ortodoksisten nimien pohjana on usein joku pyhimyksen nimi ja näin myös tästä pyhimyksen nimestä on venäjän kielessä syntynyt ristimänimet Pahom ja Pakomij, jotka karjalan kielessä ovat mukautuneet muotoihin Paahko, Paahkomie, Paahkuma ja Paakkuna. Viimeksi mainittuun etunimeen on sitten myöhemmin liitetty pääte -inen, jolloin siitä on tullut sukunimi Paakkunainen..

Nimen kirjoitusasu tuotti useinkin ruotsinkieliselle kirjurille vaikeuksia ja siksi siitä esiintyy vanhoissa asiakirjoissa monenlaisia versioita.

Väestörekisterin mukaan  nimen Paakkunainen kantajia oli 14.9.2015 seuraavasti:

Paakkunaisen suvun alkuvaiheita

Vanhimmat tiedot Paakkunaisista on löydettävissä Savon vanhimmasta maakirjasta vuodelta 1541. Joukko toisilleen selvästi sukua olevia Paakkunaisia asui maakirjan mukaan  Säämingin pitäjässä Kerimäen saarimaisella alueella. Se sijaitsi pitäjän länsiosassa Kuhajärven päässä, kuitenkin niin että asukkaille tärkein järvi oli Seppäjärvi, jonka toisella rannalla, vastapäätä, oli Makkolan kylä. Vähän myöhemmin suvun asuttamasta alueesta käytettiin nimeä Paakkunala, Paakkunalan kylä.

Mistä Paakkunaiset olivat tulleet Sääminkiin?

Sukunimi viittaa karjalais-ortodoksiseen alkuperään ja samaa tukee myös Kerimäen asutushistoria.

Ensimmäinen Suomen kahtia jakanut rauha tehtiin Pähkinäsaaressa 1323 ja se jakoi myös karjalaisen väestön asuma-alueen kahtia. Kerimäen alue jäi rajan itäpuolelle Novgorodin ja myöhemmin Moskovan vaikutuspiiriin.  Laatokan rannalta olivat siellä asuneet karjalaiset jo ennen Pähkinäsaaren rauhaa tehneet vesiteitse eräretkiä aina Pohjanmaalle asti. Näin Kerimäen alue, samoin Uukuniemi, Saari, Simpele, Parikkala ym. saivat tutkijoiden mukaan vanhimman asutuksensa Laatokan Karjalasta.  Monet paikannimetkin viittaavat tähän. Samoin monet sukunimet.  Laatokan rannan lähtöalueita olivat Käkisalmen, Kurkijoen ja Sortavalan seudut. Sopivia kulkureittejä olivat monet joet, joita pitkin päästiin Puruvedelle ja Pihlajavedelle.

Miksi sitten tultiin Savoon? Savo oli tuohon aikaan todellinen erämiehen toivemaa, jossa oli runsaasti sekä oravia että suurempia turkiseläimiä, joiden nahoilla käytiin kauppaa. Niinpä sen aikainen markkinatalous oli todennäköisesti se syy, joka sai ensimmäiset Paakkunaiset oravannahat silmissä kiiltäen sauvomaan veneensä Laatokan Karjalasta esimerkiksi Hiitolanjokea pitkin Simpeleen järvelle ja edelleen Pihlajavedelle ja Puruvedelle ja ehkä sitten myöhemmin kun turkisten kysyntä väheni, merkitsemään siellä Seppäjärven rantarinteelle oman asuma-alueensa.Toisaalta Laatokan rantojen asutus oli lisääntynyt huomattavasti – siellä tuli tilanahtautta, mikä lisäsi muuttohalukkuutta

Uusi asuinpaikka ei kuitenkaan kaikilta osin ollut enää paras mahdollinen. Se sijaitsi Venäjän ja Ruotsin raja-alueella joten Kerimäki joutui jatkuvien kahakoiden, hävityksen ja rajariitojen kohteeksi. Myös halla ja katovuodet koettelivat usein aluetta. Vuonna 1595 raja siirtyi itään päin niin että Kerimäki jäi Ruotsille.

Paakkunalassa asui tällöin ainakin seuraavat henkilöt: Antti Paakkunaisen pojat Pekka, Mikko ja Lauri  ja Lauri Paakkunaisen pojat Mikko, Klemetti ja Lauri sekä Olli Paakkunaisen pojat Olli ja Antti.  Sukunimen muodosta voisi päätellä, etteivät he enää ole ortodokseja.

1600-luvulla Ruotsin valtakunta oli suurimmillaan ja sen armeija tarvitsi ratsuväkeä. Tätä varten muodostui ratsutiloja eli ns. rustholleja, jotka hankkivat hevosen ja miehen ja näiden varusteet ja  hoitivat ylläpidon. Paakkunalan kylässä Olli Mikonpoika Paakkunainen oli tällainen ratsutilallinen 1635. Ratsutilan pitoa jatkoi hänen jälkeensä poika Lauri Ollinpoika ja hänen jälkeensä Laurin poika Olli. Tässä vaiheessa Paakkunaisten tila oli vauraimmillaan. Varallisuutta edellytettiinkin ratsutilan pitoon. Vaikka kruunu maksoikin korvauksen ratsukon varustamisesta, se ei aina riittänyt.

Stolbovan rauha 1617 siirsi rajan idemmäksi eli siihen, missä se oli vuonna 1939. Uusista alueista muodostettiin Käkisalmen lääni. Ruotsalaispainostuksen vuoksi alkuperäistä ortodoksista uskoa tunnustavaa väestöä siirtyi näiltä alueilta Venäjän puolelle, jolloin tälle alueelle syntyi autiotiloja, joille muutti väkeä lännestä päin. Vuonna 1656 käytiin ns ruptuurisota, jolloin venäläiset hyökkäsivät mm. Kerimäelle. Kerimäkeä kohtasi perusteellinen tuho. Myös Seppäjärven Paakkunala tuhottiin, tilat ryöstettiin ja poltettiin ja Paakkunaisia siirtyy eri puolille uutta Käkisalmen lääniä, esim. Kiteelle, Tohmajärvelle ja Uukuniemelle ja vielä lähemmäksi Laatokkaa: Impilahdelle ja myöhemmin Sortavalaan ja Kurkijoelle. Paakkunalan kylän autioituneet maat siirtyivät toisille omistajille. 1700-luvulla Turun rauhan yhteydessä Paakkunala jäi riitamaaksi eli Venäjän esittämän rajaviivan ja Ruotsin ehdottaman rajan väliin, ns ei kenenkään maaksi. Tilanne muuttui vasta kun koko Suomi 1812 liitettiin Venäjään.

Kerimäelle ja sen ympäristöön ilmestyi pikku hiljaa 1700-1800-luvuilla alkuperäisten Paakkunaisten jälkeläisiä, mutta itse Paakkunalan kylä häviää 1800-luvulla aluesiirtojen yhteydessä Kerimäeltä. Uusi Paakkunala syntyy Enonkoskelle, mutta siellä ei liene koskaan asunut vakituisesti Paakkunaisia. Sen sijaan se on voinut olla yksi Paakkunaisten muinaisista eräalueista, joita oli Enonkoskella 1600-luvulla. Näitä Paakkunaisille  kauan sitten kuuluneita mutta itse kylän ulkopuolisia eräalueita oli myös Kerimäen edustalla sijaitseva Mustasaari.

Antin jälkeläiset

Ollin jälkeläiset

Tarkemmin Paakkunalan Paakkunaisista ja heidän myöhemmistä vaiheistaan sukukirjassa.