Hellekesän tilinpäätös
Miesmuisti on termi, jota käytetään usein ilmaisemaan, ettei jotain asiaa ole tapahtunut hyvin pitkään aikaan. Kohdallani miesmuisti yltää jo hieman yli 70 vuotta taaksepäin, joskin se sieltä alkupäästä on vain joitakin erillisiä tapahtumia. Lapsuuden kesät olivat muistini mukaan yleensä lämpimiä ja aurinkoisia, mutta ehdottomasti päättynyt kesä 2018 oli lämpimin ”miesmuistiin”. Virallisesti tilastoitiin yli 60 päivää, jolloin helleraja 25 astetta ylittyi. En ole nähnyt erikseen tilastoa 30 lämpöasteen ylittäneistä päivistä, mutta niitäkin oli todella paljon. Sanoisin että eniten miesmuistiin.
Kenties kesä oli hyvä lomailijoille, mutta harmiakin helteistä aiheutui. Pihanurmikot kulottuivat, viljelykasvit kärsivät ja metsämarjojen sadot muodostuivat hyvin vaihteleviksi. Etelä-Savossa ei kovin moni päässyt kehumaan mustikka- tai puolukkasadoilla, noita marjoja onnistuivat saamaan vain onnekkaimmat. Omat yritykseni noiden marjojen löytämiseksi tutuilta paikoilta tuottivat vain litran verran mustikkaa ja puolukoita vieläkin vähemmän.
Sieniä kuitenkin tuli
Olen monessa yhteydessä ilmoittautunut innokkaaksi sienien harrastajaksi. Keväällä kirjoittelin korvasienistä ja olin varautunut hyvään satoon. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäinen hellekausi iski juuri toukokuun puolivälissä ja kuivatti korvasienet täydellisesti niiltä alueilta, joilta minulla oli niitä mahdollisuus etsiä.
Heinäkuun tietämissä aloin epäillä, että myöskään syksyn sieniä ei kasvaisi. Toisin kuitenkin kävi. Sateita tulikin juuri parahiksi näillä seuduilla sen verran, että monien sienien kohdalla sato on osoittautunut jopa ennätyksellisen hyväksi. Eri tiedotusvälineissä on myös hehkutettu tätä ja sienien keruuseen ja käyttöön on tarjolla neuvoja ja ohjeita tuutin täydeltä. Itse olen nautiskellut sienten keruusta oikein urakalla ja syönyt lähes päivittäin sieniruokia. Tietysti on tullut myös säilöttyä monella tapaa talven tarpeisiin. Kuivattuna on kantarelleja, mustatorvisieniä ja suppilovah
veroita. Pakastimeen on mennyt esikäsiteltyinä niin haperoita, kehnäsieniä kuin vahakkaitakin. Lampaankääpiä on syöty herkullisina pihveinä ja rouskuja on tullut suolattua ennätysmäärä. Lisäksi rouskusaaliista olen erotellut ne pienet ja kauniit yksilöt ja marinoinut ne pieniin purkkeihin. Ainoastaan herkkutattien suhteen saaliini on jäänyt vähäiseksi ja olenkin kateellisena seurannut sosiaalisessa mediassa muutamien kavereiden onnistumista tämän lajin suhteen. En ole myöskään ikinä löytänyt (tai ainakaan tunnistanut) ainuttakaan männyntuoksuvalmuskaa, joista japanilaiset maksaisivat 4 000 euroa kilolta. En siis sienestämällä ole rikastunut.
Joku Paakkunainen kuitenkin rikastui
Ei tosin sienestämällä, mutta virtuaalivaluutoilla. Meillä Suomessa kansalaisten verotustiedot ovat julkisia. Niinpä tiedotusvälineet herkuttelivat tänäkin vuonna marraskuun alkupuolella tällä aiheella ”kansallisena kateuspäivänä”, jolloin verotustiedot julkistettiin. 
Kotimaakuntani Etelä-Savon asukkaat ovat enimmäkseen suhteellisen pienituloisia, jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseutuun. Joku kuitenkin aina saa kunnian olla maakunnan suurituloisin, usein se on ollut joku yllätysnimi. Niin tälläkin kertaa. Alueen lehtien uutisista pomppasi esiin tuttu sukunimi Paakkunainen. Pitihän juttu lukea tarkemmin, jos vaikka olisi sen verran läheinen sukulainen, että voisi hätätilanteessa pyytää pientä avustusta.
No eipä tuo bitcoininsa viime vuonna tulouttanut Juha Paakkunainen ole minulle edes pikkuserkku. Pitää mennä 6 – 7 sukupolvea taaksepäin, ennen kuin yhteinen esi-isä Jeremias Paakkunainen (s. 1794) löytyy. Mutta kaikki me tämän sukunimen kantajat olemme tietysti sukua ja meitä yhdistää tämä sukuseura. Siksi on perusteltua uutisoida tämäkin tapahtuma. Kuvan muodossa ovat mukana Itä-Savo lehdessä julkaistut uutiset.
Jos nyt tässä pieni leikillinen vihje sallitaan, niin ehdotan että liitypä Juha Paakkunaisten sukuseuran jäseneksi – ainakaan 15 euron vuosijäsenmaksu ei ole sinulle taloudellisesti ylivoimainen maksettava.
Sukuseuran tiedote 2/2018
Paperimuodossa jaettava sukutiedote on juuri ilmestynyt ja jaettu jäsenmaksun maksaneille. Painosta on jonkin verran myös jäljellä, joten vielä ehtii liittyä jäseneksi. Ohjeet löytyvät näiltä nettisivuilta ja tarpeelliset yhteystiedot omasta osiostaan. Eikä tarvitse olla Paakkunainen tai edes sukua. Sääntöjen mukaan jäseneksi pääsee, jos on sukuseuran toiminnasta kiinnostunut. Ja mehän olemme kiinnostavia. Paljon asiaa sisältävä sukutiedote toimitetaan myös niille, jotka tässä parin kuukauden sisällä liittyvät seuraan.
Sukuseuran kolmivuotiskausittain järjestettävä sukukokous lähestyy. Hallitus on alustavasti suunnitellut, että se pidettäisiin 24.8.2019. Paikkakunta ja tarkempi kokouspaikka on vielä avoin. Pyydämmekin ehdotuksia sekä paikkakunnan että muiden järjestelyjen suhteen. Niitä voi lähettää hallituksen jäsenille, joiden yhteystiedot ovat näillä sivuilla. Hallitus kokoontuu seuraavan kerran tammikuun lopulla 2019 ja päättää kokousjärjestelyistä. Niistä tiedotetaan sitten tulevan kevään tiedotteessa sekä nettisivuilla.
On myös hyvä miettiä seuran hallituksen kokoonpanoa. Itsellänikin tulee kuusi vuotta hallituksessa täyteen ja olen siten erovuorossa. Mielestäni muutenkin olisi syytä uudistaa kokoonpanoa hallitusti. Olisi toivottavaa, että seuran jäsenillä olisi mietittynä sopivia ehdokkaita hallituksen paikkoihin sitten, kun valinnat ensi elokuussa tehdään.
Savonlinnassa 2016 pidetyn sukukokouksen ehdotuksen mukaisesti olemme ottaneet käyttöön ”Nuori kyky” -stipendin. Ensimmäiset kaksi 500 euron stipendiä jaettiin tämän vuoden alussa. Stipendien saajista on esittelyt jaetussa tiedotteessa. On myös aika tähyillä sopivia ehdokkaita stipendien saajiksi seuraavaan jakoon, josta tarkemmat hakuohjeet ovat myös julkaistu näillä sivuilla.
Toivotan kaikille Paakkunaisille ja muillekin tämän palstan lukijoille oikein hyvää talvikautta 2018 – 2019. Vaikka käsillä on pimein vuodenaika, niin sitä valostuttavat vuoden suurimmat juhlat. Nauttikaamme niistä ja piristäkäämme kaamosaikaa vaikkapa sopivalla liikunnalla ja muilla aktivoivilla harrastuksilla. Parin kuukauden kuluttua jo valo lisääntyy merkittäväsi. Toivottavasti saamme myös ensi maaliskuussa jättää kellon viisareiden siirtelyn ja turha talvi/kesäaika jää historiaan. Itse olen äänestänyt vanhan normaaliajan puolesta eli nyt eletään sitä aikaa, jota oikeasti auringon mukaan näillä leveysasteilla pitää elää.
Näillä ajatuksilla joulua ja uutta vuotta odottamaan.
Risto Paakkunainen
Sukuseuran puheenjohtaja