Puheenjohtajan palsta

Kevät keikkuen menee … ja toivottavasti kesä tulee

Tätä kirjoittaessani on vappu tosi lähellä, mutta väärällä puolella. Tai miten sen nyt ottaa, joku voi olla helpottunutkin, kun on vapusta toipunut. Meillä oli taloyhtiön porukalla pienoiset bileet. Grillattiin makkaraa ja nautittiin pari lasillista kuoharia. Aluksi oli tarkoitus olla ulkona pihakeinun tuntumassa, mutta sateli melkoisesti ja lämpötilakin oli lähempänä 5 kuin 10 astetta. Niinpä kokoontuminen tapahtui mankeli- ja pyykinkuivaushuoneen tiloissa. Sähkögrilli avoimen ikkunan ääressä ei juuri käryä aiheuttanut.

Vapun sää oli siis melko tyypillinen. Odotella kuitenkin sopii, että kyllä kesä siitä vähitellen lämpenee. Savonlinnan tasolla ei vielä ole edes hiirenkorvia tätä kirjoitettaessa, mutta jos viikonlopun säätiedote pitää paikkansa, ennen äitienpäivää on lehti puussa. Suomi on pitkä maa, joten Helsingin seuduilla ollaan jo paljon pitemmällä, mutta pohjoisessa vielä hiihtokelit jatkuvat.

Olen pitänyt tapanani kertoilla henkilökohtaisista kuulumisistani harrastusteni kautta. Palstan lukijat tietävät, että olen melko innokas hiihtäjä. Päättyneellä kaudella sain kirjattua tosin vain 600 kilometriä hiihtoa, mikä on vain runsas puolet yleisestä tasostani. Tietenkin mies koko ajan vanhenee, mutta se nyt ei ollut pääsyy ”vähäiseen” hiihtämiseen. Kuten jo aiemmin olen kertonut, niin vaihdoin asuntoa ja remontin teko meni tärkeysjärjestyksessä hiihtämisen edelle.

Kesäajan pääharrastukseni on jo lähes 30 vuotta ollut golf. Pallon perästä tulee samalla käveltyä kesän mittaan suunnilleen saman verran kuin talvella hiihdettyä suksilla. Kausi on nytkin jo avattu siten, että seuramme teki matkan Viroon, jossa pelattiin golfia kahtena päivänä. Kenttä oli siellä jo varsin kohtuullisessa kunnossa, joskin paikoin maasto oli vielä kosteaa. Kotikenttäni Kerigolf aukenee tämän hetken tietojen mukaan 12. toukokuuta, jolloin ohjelmaan on merkitty seuran avajaiskilpailu.

Korvasienikasvustoa keväällä 2017 Savonlinnan lähellä olevalla hakkuuaukiolla. Sienten väri ja koko vaihtelee. Kasvualusta on tässä moreenia, suorastaan kivistä

Golfin ohella kevääseen minulla kuuluu korvasienten keruu. Odotettavissa on kokemukseni mukaan varsin hyvä korvasienisato. Viileähkö ja sateinen sää säilyttää maanpinnan melko kosteana. Kun sitten tulee muutama lämpimämpi päivä, niin nuo kurttuiset myrkkysienet kasvavat melkoisiin mittoihin. Sanoin myrkkysienet, sillä tuo gyromitra esculenta on tappavan myrkyllinen, ellei sitä käsittele oikein ennen syöntiä. Se on siis keitettävä väljässä vedessä 5 minuuttia, huuhdottava ja vaihdettava keittovesi ja keitettävä vielä toiset 5 minuuttia. Sitten huuhtelun jälkeen sieniä voi turvallisesti syödä, kunhan nyt ei ihan jokapäiväisenä ja pääasiallisena ruoka-aineksenaan käytä. Vanhan keittokirjan ohje oli, että korvasienet on ryöpättävä eli kiehautettava. Silläkin tavoin olen niitä silloin kymmeniä vuosia sitten syönyt ja täytyy sanoa, että silloin niissä oli todella hieno maku. Tiedän muutaman tuttavan, joka edelleenkin käyttää korvasieniä vain ryöpättynä, mutta itse olen vuodesta 1965 lähtien soveltanut elintarvikeviranomaisten suosittelemaa keittotapaa 2 kertaa 5 minuuttia.

Parhaimmillaan korvasieni on kookas, joten saalista kertyy nopeasti koppa täyteen.

Parasta koko hommassa on kuitenkin itse sienestys. Etsiminen ja löytäminen on uskomattoman kiehtovaa. Korvasieniä voi periaatteessa kasvaa missä tahansa sorapohjaisessa kangasmetsässä, mutta varsinaiset kasvustotihentymät ovat paikoissa, joissa maanpintaa on rikottu. Hakkuuaukiot, joita on laikutettu, ovat parhaita paikkoja. Jos tuo maan kuokkiminen on tehty viime vuonna ennen juhannusta, niin korvasieniä voi jo tänä keväänä nousta niihin paikkoihin. Paras satokausi kestää 3 – 5 vuotta ja sitten korvasienet vähitellen loppuvat siitä aukiosta. Onneksi nykyinen metsänhoitotapa suosii aukkohakkuita ja uusia paikkoja löytyy.

Paakkunaisten sukuseura jakoi vuoden alussa kaksi stipendiä. Tuo ”Nuori kyky” -stipendi otettiin ohjelmaan viime sukukokouksessa tehdyn ehdotuksen pohjalta. Tanssia ja musiikkia harrastava Eerika Liikkanen oli toinen stipendi-aatti ja rumpujen soittoa ja näyttelemistä harrastava Jeremy Leskinen toinen. Kumpikin sai harrastustensa tukemiseen 500 euroa. Äskettäin jaetussa tiedotteessa on lyhyesti esitelty stipendin saajat ja heistä kerrotaan vielä syksyllä lisää. Kumpikin kuuluu äitinsä puolelta Paakkunaisten sukuun. Seuran hallitus on alustavasti päättänyt, että stipendien jakoa jatketaan, joten syksyn tiedotteessa siitä lisää.

Huhtikuussa ilmestyneen sukuseuramme tiedotteen takasivu, jossa kerrottiin lohjalaisen Meri Ilmarisen painonnostosavutuksista. Meri on äidin puolelta Paakkunaisten sukua.

Tämän kevään tiedotuslehti ilmestyi nyt ensimmäisen kerran ulkoasultaan uudistuneena. Isompi sivukoko ja nelivärisyys tekee toivottavasti tiedotteesta entistä kiinnostavamman ja odotetumman. Tiedote jaetaan sukuseuran jäsenmaksun maksaneille, joten jos asia kiinnostaa, niin kannattaa liittyä seuran jäseneksi vaikkapa näillä nettisivuilla olevasta linkistä. Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa. Kevään tiedotetta on jonkin verran jäljellä, joten pikaisesti jäseneksi liittyville se voidaan vielä lähettää.

Seuraava sukukokous on sääntöjen mukaisesti ensi vuonna eli 2019. Tarkempi aika ja paikka on vielä auki, mutta hallitus alkaa valmistella asiaa tulevana syksynä. Hallitus ottaa mielellään vastaan ehdotuksia sukukokouksen paikaksi ja myös ohjelman ja muiden järjestelyjen suhteen. Kannattaa myös miettiä sopivia ehdokkaita hallitukseen erovuoroisten tilalle. Itselläni tulee myös kolme vuotta täyteen puheenjohtajana, joten toivon voivani jättää pestini nuorempien hoitoon.

Hyvää kesää toivottaen

Risto Paakkunainen Paakkunaisten sukuseura ry:n puheenjohtaja