Alkukesästä 2020 pohdiskelin puheenjohtajan palstalla, että onko korona-arki uusi normaali. Nyt vuoden lähestyessä loppuaan voi sanoa, että siltä näyttää ainakin jonkun aikaa. Kesä meni suhteellisen helposti, mutta joulun lähestyessä tautitilanne on vain pahentunut. Uusia rajoituksia on asetettu erilaisille kokoontumisille ja erityisesti on kehotettu olemaan varovainen joulun suhteen. Isovanhempien ei pitäisi tavata lapsenlapsiaan. Suuria suvun keskeisiä joulutapaamisia ei saisi järjestää. Ei pitäisi matkustaa pääkaupunkiseudulle eikä sieltä tänne maalaismaisemiin. Lappiinkaan ei saisi mennä. Kaikki olisi viisainta kokea vain virtuaalisesti. Jäimme jo itsenäisyyspäivänä vaille presidentin kättelymaratonin näkemistä. Ei ole enää mikään traditio pyhä.

Pitäisikö siis joulupukinkin vierailla lasten luona vihreä maski parran peittona? Ainakin siihen pitäisi varata XXL-kokoinen maski, että parta mahtuu sisälle. Ehkäpä siihen ei sentään mennä, parempi vaihtoehto voisi olla, että pukki ei näyttäydy tautitilanteeseen vedoten lainkaan. Eteisestä kuuluu kenties epämääräistä kolinaa ja salaperäisesti on ilmestynyt lahjapaketteja mustassa jätesäkissä oven taakse. Tai ehkäpä pukki soittaa ovikelloa ja säntää saman tien pois, punainen nuttu vain vilahtaa selkäpuolelta.

Paakkunaiset Facebookissa

Sukuseura on aktivoinut Facebook-ryhmän Paakkunaiset. Se on ainakin toistaiseksi avoin ryhmä eli päivityksiä pääsee kuka tahansa käyttäjä näkemään. Kommentointi- ja päivitysoikeus on kuitenkin vain ryhmään liittyneiltä. Ryhmän edellyttämä ylläpitäjä on Eric Paakkunainen. Hän voi tarvittaessa poistaa päivityksiä, jotka ovat jotenkin loukkaavia tai muuten sopimattomia. Ryhmään liittyminen ei edellytä sukuun kuulumista. Myöhemmin voidaan harkita, voisiko ryhmän yhteyteen liittää jonkinlaisen jäsenosion, jota voisi hyödyntää nopeaa tiedottamista vaativissa asioissa Paakkunaiset ry:n jäsenille. Ryhmä on lähtenyt mukavasti elämään, mutta lisää aktiiveja sinnekin kaivataan, joten kannattaa liittää lähipiiristään ihmisiä mukaan ryhmään.

Sukuseuran kirjallinen tiedote

Entiseen tapaan julkaistaan kaksi kertaa vuodessa lehden muodossa oleva sukutiedote. Vuoden 2020 toinen numero saavuttanee ennen joulua Paakkunaiset ry:n jäsenmaksun maksaneet henkilöt. Kirjallisella tiedotteella lienee edelleen paikkansa, koska edelleenkin seuran jäseninä on paljon ihmisiä, jotka eivät halua tai voi osallistua netissä tapahtuvaan viestintään. Sukuseuran jäseneksi voivat päästä kaikki asiasta kiinnostuneet ja uusille liittyville jäsenille voidaan toimittaa sitten erikseen myös viimeaikaisia tiedotelehtiä, koska niitä on jonkin verran ylimääräisiä tallessa.

Sukuseuran ”Nuori kyky”-stipendi

Sukukokous evästi joitakin vuosia sitten, että seura voisi alkaa jakaa stipendejä nuorille. Hallitus kehitti stipendin, jota on jaettu kulttuurin- tai urheilun saralla positiivisiin saavutuksiin yltäneille nuorille. Kaikkiaan jo lähes kymmenen nuorta kykyä onkin jo tähän mennessä saanut 500 €:n suuruisen stipendin. Stipendien jakoa jatketaan myös vuonna 2021. Virallinen ilmoitus on näillä sukuseuran nettisivuilla ja myös siinä paperisessa tiedotelehdessä. Hakuaikaa on 25.1.2021 saakka ja hallitus kokoontuu tammi-helmikuun vaihteessa tilanteen mukaan joko normaaliin tapaamiskokoukseen tai netin välityksellä valitsemaan stipendien saajat.

Toivotan kaikille Paakkunaiset ry:n jäsenille ja muille näiden sivun lukijoille oikein hyvää joulua ja onnea vuodelle 2021. Yritetään pysyä terveinä ja noudattaa sekä maski- että muita pandemian johdosta annettuja ohjeita.

Risto Paakkunainen

sukuseuran puheenjohtaja

Tällainen kysymys on viime päivinä esitetty monelta taholta, joten olkoon se myös tämän sukuseuran puheenjohtajan alkukesän palstan otsikko. Itse kuulun selkeästi terveydenhuollon asiantuntijoiden ja maan hallituksen puolesta riskiryhmään, jota koskeviksi on suositeltu monenlaisia rajoituksia. Olen niitä pyrkinyt parhaani mukaan noudattamaan ja suosittelen niiden noudattamista myös kaikille ikätovereilleni. Tosin heti perään on jatkettava, että en ole kokenut noiden rajoitusten kovinkaan paljon vaikuttaneen jokapäiväiseen arkielämääni. Kontakteja ei muutenkaan ole kovin paljoa, joten niissä ei ole ollut paljon karsimista. Lasten ja heidän perheidensä kanssa on juteltu pihalla ja turvaväliä noudattaen. Kaupassa olen kyllä käynyt itse pari kertaa viikossa, kun Prisma on ystävällisesti alkanut avata aamukuudelta ja suositellut meidän yli seitsemänkymppisten käyvän ensimmäisen aamutunnin aikana. Ei siellä suurta ruuhkaa ole ollutkaan, joten suositeltu välimatka lajitovereihin on ollut helppo pitää. Naisystäväni kanssa tapaamme säännöllisesti, eikä hänellä ole muita ulkopuolisia kontakteja senkään vertaa kuin minulla, koska hänen työnsä luonne sallii etätyön tekemisen. Sitä on nyt sitten ollut kestänyt jo yli kaksi kuukautta.

Ehkä suurin puute omissa kontakteissani on se, että viikoittaiset rotaryklubin kokoukset ovat nyt tauolla. Niitä päästään ehkä jatkamaan kesäkuussa, kun yli 10 hengen tapaamiset tulevat jälleen mahdollisiksi. Yhteyttä klubin sisäisesti on pidetty sähköpostin välityksellä ja kesäkuun ensimmäinen kokous on tarkoitus järjestää virtuaalisena Teams-palaverina etäyhteyksiä käyttäen.

Aikaan sopivaa liikuntaa

Kangasvuokkoja Kerigolfin kentän varrella. Vähän sivuun lennähtänyt golfpallo oli talvehtinut vuokkojen seurassa.

Aloin kirjoittaa tätä tultuani korvasienien etsiskelyretkeltä. Tosin löytyi melko vähän, ei ensinkään siinä määrin kuin mitä olen vuosi sitten tällä palstalla kirjoitellut. Syynä heikkoon satonäkymään tämän lajin suhteen saattaa olla varsin kitsaasti edennyt kesän edistyminen. Kosteutta on kyllä ollut riittävästi, mutta yöpakkasia on ollut vielä tänne toukokuun loppupuolelle saakka. Normaalisti paras korvasienikausi on alkanut äitienpäivän aikoihin, mutta nyt on löytynyt vain pienehköjä sieniä ja hyvin harvakseltaan. Nyt on lupailtu kuitenkin parinkymmenen asteen lämpötiloja ja voi olla, että nuo kurttuiset kaunottaret putkahtavat vielä runsaslukuisesti esiin tässä toukokuun viimeisen ja kesäkuun ensimmäisen viikon aikana. Muutama lupaava alue on vielä odottamassa katselmusta ja toivoa on. Tänään tuli risteiltyä kolme aukiota varsin mäkisessä maastossa ja saalista vain parikymmentä yksilöä, joista parhaimmat vain nyrkin kokoisia. Mutta kuntoliikunnasta tuo lähes kolmituntinen kävely vaativassa ja epätasaisessa maastossa kävi hyvinkin. Kropassa tuntuu, että tuli rasitettua itseään ihan mukavasti, eikä yhtään ihmiskontaktia sisältynyt retkeen.

Hiihdot jäivät menneenä talvena valitettavan vähiin. Vajaa 400 kilometriä, kun yleensä tuo minun normaalitalveni on viime vuosina käsittänyt toista tuhatta kilometriä kaudessa. Lunta ei nyt yksinkertaisesti ollut näillä leveysasteilla hiihdettäväksi asti kuin muutaman viikon ajan. Vajaaksi jääneitä hiihtokilometrejä olen yrittänyt paikata polkupyörällä ja muutamia satoja kilometrejä on tullut poljettua lähiympäristössä. Lisäksi jonkun verran sauvakävelyä olen harrastanut täydennysliikunnaksi.

Evästauko keväisellä pyöräretkellä

Kun lunta ei juuri ollut, niin golfkenttä on auennut normaalia aikaisemmin. Kotikenttäni Kerigolf avautui vappuna ja nyt on tullut jo kymmenkunta kierrosta tullut tehtyä siellä. Nurmi näyttää kyllä kärsineen vähälumisesta talvesta ja ruskeita alueita on melko paljon. Onneksi golf kuuluu niihin urheilulajeihin, joita voidaan ihan hyvin harrastaa koronarajoitustenkin voimassa ollessa. Siihen ei kuulu lähikontakteja eikä pelikavereita tarvitse kosketella, kun kierroksen alussa ja lopussa normaalisti suoritettavat kättelyt on korvattu jonkinlaisilla paavillisilla kumarruksilla. Sosiaalisia kontakteja eli keskustelua pelikavereiden kanssa kierroksen kestäessä kuitenkin syntyy mukavasti ja ympärillä on raikasta ulkoilmaa, johon mahdolliset virukset varmaankin katoavat. Voisi jopa sanoa, että golf on tähän aikaan hyvin soveltuvaa terveysliikuntaa.

Sukuseuran asiat

Paakkunaiset ry:n toiminnassa mennään tasaista vaihetta sukukokousten välillä. Tapasimme elokuussa 2019 Lappeenrannassa ja seuraava sukukokous on vuorossa loppukesällä 2022. Hallitus toteuttaa hyväksyttyä toimintasuunnitelmaa, johon kuuluu kaksi kertaa vuodessa julkaistava kirjallinen tiedotuslehti, jonka kevään 2020 numero on toukokuun alussa jaettu jäsenmaksunsa maksaneille jäsenille. Tiedotejakelun yhteydessä kävi ilmi, että muutama lehti ei mennyt perille, kun jäsen oli muuttanut joku aika sitten uuteen osoitteeseen ja siitä ei ollut tullut ilmoitusta jäsenrekisterin pitäjälle. Muistutankin tässä, että osoitteenmuutokset on hyvä ilmoittaa Pentti Paakkunaiselle heti muutoksen tapahduttua. Meillä ei ole mitään keinoa saada jäsenen uutta osoitetta tietoon, ellei jäsen sitä itse ilmoita. Muutosta varten on näillä nettisivuilla oma osionsa, mutta muutoksen voi ilmoittaa myös Pentille puhelimella tai sähköpostilla, yhteystiedot löytyvät otsikon ”hallitus” alta.

Alkuvuodesta jaoimme kaksi Nuori kyky -stipendiä sukuun kuuluvien jäsenten urheilua harrastaville nuorille. Toinen stipendi meni yhteisesti hiihtoa aktiivisesti hiihtäville Vuorikarin sisaruksille tuonne Kiteen suunnalle ja toisen stipendin sai Vaasan Sportin B-junioreissa jääkiekkoileva Erkka Paalanen. Molemmat stipendin saajat ovat äidin puolelta Paakkunaisten sukua.

Toimintasuunnitelman mukaan stipendien jakoa jatketaan ja tarkempi hakuilmoitus julkaistaan syksyllä jaettavassa seuran tiedotteessa sekä näillä nettisivuilla. Hakijoiksi voivat ilmoittautua kulttuurin tai urheilun parissa kunnostautuneet nuoret henkilöt.

Peruutukset saisivat jo riittää

Kaikki merkittävät kansaa kokoavat tapahtumat ovat nyt koronan takia peruutettu. Suurimpia menetyksiä ovat varmaankin olleet jääkiekon MM-kisat, euroviisut ja olympialaiset. Kaikki tulevan kesän suomalaiset festarit Ruisrokista Tangomarkkinoihin sekä yksittäiset artistien konsertit ovat myös saaneet merkinnän ”peruutettu”. Omaa paikkakuntaani koskee erityisesti Savonlinnan oopperajuhlien peruuntuminen, joka on myös taloudellisesti ikävä suonenisku muutenkin vaikeuksissa kamppailevalle seutukunnalle. Toivoa kuitenkin on, että matkailijat löytävät itäisen Suomen muun lomamatkailun merkeissä, kun kenties ulkomaille matkustetaan aikaisempaa vähemmän.

Toivottavasti virus on saatu siinä määrin hallintaan, että ei jouduta enää palaamaan kaikkein tiukempiin rajoituksiin. Pelkona on kuitenkin se, että kun rajoituksia nyt jonkin verran löysätään, niin virus putkahtaa uudelleen voimakkaasti esille. Itse olen havainnut, että nuoret ihmiset näyttävät vähät välittävän turvavälin pitämisestä ja kulkevat julkisilla paikoilla suurin piirtein käsi kaulalla kaveriporukoissa. Mitä hyötyä sitten on siitä, että me vanhempi ikäpolvi yritämme tunnollisesti noudattaa rajoituksia, kun ne eivät näytä koskettavan kaikkia? Toivottavasti virus pysyy aisoissa tähän asti toteutetuilla toimenpiteillä. Uusia ei todellakaan kaivata, mutta jos taudin hallinta niitä edellyttää, niin niihin on sopeuduttava. Se on sitten se paljon puhuttu uusi normaali.

Mahdollisimman hyvää kesää kaikille toivottaen

Risto Paakkunainen

sukuseuran puheenjohtaja

Paakkunaisten sukuseuran varsinainen kokous pidettiin elokuussa 2019.Lappeenrannassa Sääntömääräisessä kokouksessa käsiteltiin seuran tilinpäätökset ja toimintakertomukset vuosilta 2016 – 2018 sekä toiminnantarkastajien niistä antamat lausunnot. Lisäksi valittiin seuran puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä neljä muuta hallituksen jäsentä luotsaamaan seuran toimintaa seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi.

Kokous valitsi minut edelleen puheenjohtajaksi, vaikka olisin mieluusti luovuttanut ohjakset jo jollekin toiselle. Ehdokkaita ei ilmaantunut, joten yritän hoitaa tehtävää edelleen parhaan kykyni mukaan. Pekka Paakkunainen valittiin myös jatkamaan edelleen varapuheenjohtajana. Samoin hallituksessa jatkavat edelleen Pentti Paakkunainen, Airi Myntti ja Sairi Piiparinen. Hallituksen monissa eri tehtävissä pitkään toiminut Ritva Paakkunainen halusi luovuttaa paikkansa ja uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Arja Paakkunainen. Kiitokset Ritvalle merkittävästä työpanoksesta sukuseuran hyväksi ja toivottavasti saamme edelleen sinulta apua vaikkapa tiedotteen kirjoitusten muodossa.

Nyt hallitukseen valittu Arja Paakkunainen on 58-vuotias Espoossa asuva ja lastenhoitoalalla työskentelevä sekä sivutoiminen kauneudenhoitoalan yrittäjä. Arja on syntynyt Kesälahdella ja edustaa Paakkunaisten Kiteen sukuhaaraa. Tarkemmin hänen tietojaan voi tarkastella sukukirjan tauluista KT 190 ja KT199. Arja on kirjoitellut tiedotteeseemme viime aikoina runsaasti. Toivotetaan Arja tervetulleeksi mukaan sukuseuran hallituksen työskentelyyn. Tiedotevastaavan tehtävä siirtyi luontevasti Ritvalta Arjalle.

Hallitus on pitänyt jo yhden kokouksen. Sukukokouksessa hyväksytty alustava toimintasuunnitelma otettiin tulevan kolmivuotiskauden rungoksi ja sitä tarkennetaan tarvittaessa. Lehden muodossa jaettava tiedote toimitetaan kaksi kertaa vuodessa ja nettisivuja päivitetään tarvittaessa. Nuori kyky stipendin jakamista jatketaan. Jäsenmäärä pyritään säilyttämään vähintään nykyisellä tasolla. Olisi tärkeää saada myös nuorempia Paakkunaisia mukaan toimintaan. Jäsenmaksu säilytettiin 15 € vuodessa, joten se ei pitäisi olla kenellekään este osallistumiseen.

Valitun hallituksen puolesta kiitän luottamuksesta. Toivomme mahdollisimman paljon yhteydenottoja ja vinkkejä toiminnan kehittämiseksi.

Risto Paakkunainen

sukuseuran puheenjohtaja

Kirjoitellessani tätä kesä on mukavasti alullaan. Aika tuntuu kuluvan kovin nopeasti. Tästä on vain reilu kuusi viikkoa, kun oli vielä hiihtokelit ja kolusin innokkaasti latuja saadakseni 1500 kilometriä täyteen. No se onnistui ja laitoin sukset kesäsäilöön 14.4. Pienen välikauden aikana pyöräilin muutaman kymmenen kilometrin lenkkejä ja aloin odotella golfkentän avautumista. Äitienpäivän aikaan se sitten aukeni ja nyt tuo kesän suosikkilajini on päässyt jo hyvään alkuun. Takana on kymmenkunta kierrosta.

Moni ehkä ajattelee, että ei voisi vähempää kiinnostaa nuo Riston tekemiset. Mutta ”joka härillä kyntää, se häristä puhuu” kuuluu sanonta ja ketä ei kiinnosta, voi harppoa vähän yli. Tämä on minun tapani täyttää tätä puheenjohtajan palstaa ja seuraajani voi sitten valita oman tyylinsä.

Korvasienistä

Tähän toukokuuhun on minulla jo reilut viisikymmentä vuotta kuulunut varsin innokas sieniharrastus. Se ajoittuu luonnollisesti pääosin syksyyn, mutta on siinä parin viikon intensiivinen jakso keväälläkin. Silloin on kysymys korvasienistä, jotka ovat lähes ainoita keväällä puhkeavia sienten itiöemiä. On olemassa myös huhtasieni, joka valitettavasti on käynyt erittäin harvinaiseksi meillä. Aikoinaan sitä on kaskimailla ja kulotetuilla alueilla kasvanut runsaastikin. Mutta onneksi on korvasieni (gyromitra esculenta), jota suotuisissa olosuhteissa esiintyy todella runsaasti. Tänä vuonna olosuhteet ovat olleet hyvät ja keräämäni sato on omalta osaltani ennätyksellinen.

Erityisesti perjantai 24.5. oli historiallinen. Kolusin muutaman laikutetun hakkuuaukion ja löysin kohtuullisesti noita kurttuisia kaunokaisia. Mutta vähän teki vielä mieli löytää lisää. Ajelin erästä pienehköä tietä eteenpäin ja pysähdyin taas yhden aukion laitaan. Se ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta, oli aika pienikin ja vähän kivisen ja kallioisen näköinen. Reunaa pitkin tähyillessä löytyi kuitenkin muutama korvasieni. Aukiolta urkeni myös eri suuntiin metsäkoneen kulku-uria, joita kannatti vilkaista. Löytyi muutama korvasieni ensimmäiseltä uralta. Kymmenisen metriä toista koneen jälkeä seuratessani odotti uskomaton näky. Parin nyrkin kokoisia korvasieniä oli muutaman metrin välein niin pitkälti, kuin maaston suhteen näki. Puolessa tunnissa kaikki varaamamme sienikopat täyttyivät ja ainakin kolmekymmentä litraa tavoittelemaani tuotetta oli kerätty. En ole koskaan aikaisemmin tavannut samanlaista esiintymää, vaikka hyviä paikkoja on ollut ennenkin. Piti laittaa kunnolla koordinaatit muistiin, koska arvattavasti alue tuottaisi sieniä vielä ensi vuonnakin. Tietysti vain, jos sääolot olisivat hyvät. Vuosi sitten oli liian kuivaa ja helteistä, joten en saanut juuri lainkaan satoa. Nyt on ollut sopivan vaihtelevaa ja kosteus on säilynyt maaperässä.

Korvasienten kerääminen on se mukavin osuus. Jokainen yksilö on erilainen ja tuottaa sinänsä elämyksiä. Syötäväksi käsittely on varsin työläs prosessi. Sähköliedellä ensin isossa kattilassa vettä kuumaksi ja sitten se kattila pihalle kaasukeittimen päälle ja sienet sekaan. Kiehuttaminen se vaaditut viisi minuuttia, sitten välihuuhtelu ja saman keittäminen toistamiseen ja loppuhuuhtelu. Kaasuakin kului ja tietysti sähköä, mutta ennen kaikkea monta tuntia aikaa, jota onneksi eläkeläisellä on. Kaiken kaikkiaan nyt on pakkasessa 34 kpl kolmen desin rasioita syömävalmista korvasientä. Paljon ne kutistuvat, arvioin niihin käytetyn noin 50 litraa tuoretta korvasientä.

Rentukkapuro

Keväisillä korvasieniretkillä löytyi muutama vuosi sitten Rentukkapuro. Se lähtee pienehköstä lammesta ja laskee muutaman kilometrin jälkeen isompaan vesistöön. Sijainti ei ole ihan lähellä mitään isompaa tietä, ainoastaan metsäautotie kulkee noin kilometrin päässä siitä. Metsäluonto puron ympärillä on hyvin koskematonta, jopa ryteikköistä ja vaikeakulkuista. Opastettu kävelyreitti tosin kulkee puron poikki läheltä parasta rentukkapaikkaa.

Ensimmäinen kertani purolla oli vaikuttava. Keltaisia rentukoita oli todella paljon puron suvantokohdassa. Nyt on tullut tavaksi käydä joka kevät puron varressa ihailemassa rentukoita. Joka vuosi näkymä on vähän erilainen. Rentukoiden määrä on itse asiassa hieman vähentynyt siitä runsaimmasta keväästä, mutta toisaalta niitä on levinnyt pitemmälle alueelle puron varteen. Tämän palstan yhteydessä on kuva yhdestä kohdasta puron vartta tältä vuodelta. Siitä näkee, että myös puron pohjassa näkyy erilaisia värisävyjä Mahtava luontoelämys kaiken kaikkiaan.

Sukukokouskesä 2019

Mitä kaikkea itse kunkin Paakkunaisen suvun jäsenen kesään kuuluukin, niin yksi asia ainakin olisi ylitse muiden. Ja se on tietysti kolmivuotiskausittain järjestettävä varsinainen sukukokous. Se pidetään tänä vuonna 24.8. Lappeenrannassa Hotelli Lappeessa. Tapana on ollut järjestää kokous vähän eri paikoissa. On oltu enimmäkseen itäisessä Suomessa, koska siellä meitä asustaa suhteellisen paljon. Toinen mahdollisuus olisi sitten vaikkapa pääkaupunkiseudulla, jossa tietysti on melkoinen Paakkunais-tihentymä. Ehkäpä sitten kolmen vuoden päästä voisi olla vuoro siellä päin.

Varsinainen kokouskutsu on julkaistu näillä nettisivuilla toisaalla ja myöskin Puruvesi- ja Koti-Karjala -lehdissä sekä tietysti vapun aikoihin jaetussa kirjallisessa sukutiedotteessamme.

Tervetuloa runsain joukoin sukukokoukseen ja oikein hyvää ja sopivan lämmintä kesää kaikille!

Risto Paakkunainen

Sukuseuran puheenjohtaja 24.8.2019 saakka

Miesmuisti on termi, jota käytetään usein ilmaisemaan, ettei jotain asiaa ole tapahtunut hyvin pitkään aikaan. Kohdallani miesmuisti yltää jo hieman yli 70 vuotta taaksepäin, joskin se sieltä alkupäästä on vain joitakin erillisiä tapahtumia. Lapsuuden kesät olivat muistini mukaan yleensä lämpimiä ja aurinkoisia, mutta ehdottomasti päättynyt kesä 2018 oli lämpimin ”miesmuistiin”. Virallisesti tilastoitiin yli 60 päivää, jolloin helleraja 25 astetta ylittyi. En ole nähnyt erikseen tilastoa 30 lämpöasteen ylittäneistä päivistä, mutta niitäkin oli todella paljon. Sanoisin että eniten miesmuistiin.

Kenties kesä oli hyvä lomailijoille, mutta harmiakin helteistä aiheutui. Pihanurmikot kulottuivat, viljelykasvit kärsivät ja metsämarjojen sadot muodostuivat hyvin vaihteleviksi. Etelä-Savossa ei kovin moni päässyt kehumaan mustikka- tai puolukkasadoilla, noita marjoja onnistuivat saamaan vain onnekkaimmat. Omat yritykseni noiden marjojen löytämiseksi tutuilta paikoilta tuottivat vain litran verran mustikkaa ja puolukoita vieläkin vähemmän.

Sieniä kuitenkin tuli

Olen monessa yhteydessä ilmoittautunut innokkaaksi sienien harrastajaksi. Keväällä kirjoittelin korvasienistä ja olin varautunut hyvään satoon. Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäinen hellekausi iski juuri toukokuun puolivälissä ja kuivatti korvasienet täydellisesti niiltä alueilta, joilta minulla oli niitä mahdollisuus etsiä.

Heinäkuun tietämissä aloin epäillä, että myöskään syksyn sieniä ei kasvaisi. Toisin kuitenkin kävi. Sateita tulikin juuri parahiksi näillä seuduilla sen verran, että monien sienien kohdalla sato on osoittautunut jopa ennätyksellisen hyväksi. Eri tiedotusvälineissä on myös hehkutettu tätä ja sienien keruuseen ja käyttöön on tarjolla neuvoja ja ohjeita tuutin täydeltä. Itse olen nautiskellut sienten keruusta oikein urakalla ja syönyt lähes päivittäin sieniruokia. Tietysti on tullut myös säilöttyä monella tapaa talven tarpeisiin. Kuivattuna on kantarelleja, mustatorvisieniä ja suppilovahveroita. Pakastimeen on mennyt esikäsiteltyinä niin haperoita, kehnäsieniä kuin vahakkaitakin. Lampaankääpiä on syöty herkullisina pihveinä ja rouskuja on tullut suolattua ennätysmäärä. Lisäksi rouskusaaliista olen erotellut ne pienet ja kauniit yksilöt ja marinoinut ne pieniin purkkeihin. Ainoastaan herkkutattien suhteen saaliini on jäänyt vähäiseksi ja olenkin kateellisena seurannut sosiaalisessa mediassa muutamien kavereiden onnistumista tämän lajin suhteen. En ole myöskään ikinä löytänyt (tai ainakaan tunnistanut) ainuttakaan männyntuoksuvalmuskaa, joista japanilaiset maksaisivat 4 000 euroa kilolta. En siis sienestämällä ole rikastunut.

Joku Paakkunainen kuitenkin rikastui

Ei tosin sienestämällä, mutta virtuaalivaluutoilla. Meillä Suomessa kansalaisten verotustiedot ovat julkisia. Niinpä tiedotusvälineet herkuttelivat tänäkin vuonna marraskuun alkupuolella tällä aiheella ”kansallisena kateuspäivänä”, jolloin verotustiedot julkistettiin. Kotimaakuntani Etelä-Savon asukkaat ovat enimmäkseen suhteellisen pienituloisia, jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseutuun. Joku kuitenkin aina saa kunnian olla maakunnan suurituloisin, usein se on ollut joku yllätysnimi. Niin tälläkin kertaa. Alueen lehtien uutisista pomppasi esiin tuttu sukunimi Paakkunainen. Pitihän juttu lukea tarkemmin, jos vaikka olisi sen verran läheinen sukulainen, että voisi hätätilanteessa pyytää pientä avustusta.

No eipä tuo bitcoininsa viime vuonna tulouttanut Juha Paakkunainen ole minulle edes pikkuserkku. Pitää mennä 6 – 7 sukupolvea taaksepäin, ennen kuin yhteinen esi-isä Jeremias Paakkunainen (s. 1794) löytyy. Mutta kaikki me tämän sukunimen kantajat olemme tietysti sukua ja meitä yhdistää tämä sukuseura. Siksi on perusteltua uutisoida tämäkin tapahtuma. Kuvan muodossa ovat mukana Itä-Savo lehdessä julkaistut uutiset.

Jos nyt tässä pieni leikillinen vihje sallitaan, niin ehdotan että liitypä Juha Paakkunaisten sukuseuran jäseneksi – ainakaan 15 euron vuosijäsenmaksu ei ole sinulle taloudellisesti ylivoimainen maksettava.

Sukuseuran tiedote 2/2018

Paperimuodossa jaettava sukutiedote on juuri ilmestynyt ja jaettu jäsenmaksun maksaneille. Painosta on jonkin verran myös jäljellä, joten vielä ehtii liittyä jäseneksi. Ohjeet löytyvät näiltä nettisivuilta ja tarpeelliset yhteystiedot omasta osiostaan. Eikä tarvitse olla Paakkunainen tai edes sukua. Sääntöjen mukaan jäseneksi pääsee, jos on sukuseuran toiminnasta kiinnostunut. Ja mehän olemme kiinnostavia. Paljon asiaa sisältävä sukutiedote toimitetaan myös niille, jotka tässä parin kuukauden sisällä liittyvät seuraan.

Sukuseuran kolmivuotiskausittain järjestettävä sukukokous lähestyy. Hallitus on alustavasti suunnitellut, että se pidettäisiin 24.8.2019. Paikkakunta ja tarkempi kokouspaikka on vielä avoin. Pyydämmekin ehdotuksia sekä paikkakunnan että muiden järjestelyjen suhteen. Niitä voi lähettää hallituksen jäsenille, joiden yhteystiedot ovat näillä sivuilla. Hallitus kokoontuu seuraavan kerran tammikuun lopulla 2019 ja päättää kokousjärjestelyistä. Niistä tiedotetaan sitten tulevan kevään tiedotteessa sekä nettisivuilla.

On myös hyvä miettiä seuran hallituksen kokoonpanoa. Itsellänikin tulee kuusi vuotta hallituksessa täyteen ja olen siten erovuorossa. Mielestäni muutenkin olisi syytä uudistaa kokoonpanoa hallitusti. Olisi toivottavaa, että seuran jäsenillä olisi mietittynä sopivia ehdokkaita hallituksen paikkoihin sitten, kun valinnat ensi elokuussa tehdään.

Savonlinnassa 2016 pidetyn sukukokouksen ehdotuksen mukaisesti olemme ottaneet käyttöön ”Nuori kyky” -stipendin. Ensimmäiset kaksi 500 euron stipendiä jaettiin tämän vuoden alussa. Stipendien saajista on esittelyt jaetussa tiedotteessa. On myös aika tähyillä sopivia ehdokkaita stipendien saajiksi seuraavaan jakoon, josta tarkemmat hakuohjeet ovat myös julkaistu näillä sivuilla.

Toivotan kaikille Paakkunaisille ja muillekin tämän palstan lukijoille oikein hyvää talvikautta 2018 – 2019. Vaikka käsillä on pimein vuodenaika, niin sitä valostuttavat vuoden suurimmat juhlat. Nauttikaamme niistä ja piristäkäämme kaamosaikaa vaikkapa sopivalla liikunnalla ja muilla aktivoivilla harrastuksilla. Parin kuukauden kuluttua jo valo lisääntyy merkittäväsi. Toivottavasti saamme myös ensi maaliskuussa jättää kellon viisareiden siirtelyn ja turha talvi/kesäaika jää historiaan. Itse olen äänestänyt vanhan normaaliajan puolesta eli nyt eletään sitä aikaa, jota oikeasti auringon mukaan näillä leveysasteilla pitää elää.

Näillä ajatuksilla joulua ja uutta vuotta odottamaan.

Risto Paakkunainen

Sukuseuran puheenjohtaja

Kevät keikkuen menee … ja toivottavasti kesä tulee

Tätä kirjoittaessani on vappu tosi lähellä, mutta väärällä puolella. Tai miten sen nyt ottaa, joku voi olla helpottunutkin, kun on vapusta toipunut. Meillä oli taloyhtiön porukalla pienoiset bileet. Grillattiin makkaraa ja nautittiin pari lasillista kuoharia. Aluksi oli tarkoitus olla ulkona pihakeinun tuntumassa, mutta sateli melkoisesti ja lämpötilakin oli lähempänä 5 kuin 10 astetta. Niinpä kokoontuminen tapahtui mankeli- ja pyykinkuivaushuoneen tiloissa. Sähkögrilli avoimen ikkunan ääressä ei juuri käryä aiheuttanut.

Vapun sää oli siis melko tyypillinen. Odotella kuitenkin sopii, että kyllä kesä siitä vähitellen lämpenee. Savonlinnan tasolla ei vielä ole edes hiirenkorvia tätä kirjoitettaessa, mutta jos viikonlopun säätiedote pitää paikkansa, ennen äitienpäivää on lehti puussa. Suomi on pitkä maa, joten Helsingin seuduilla ollaan jo paljon pitemmällä, mutta pohjoisessa vielä hiihtokelit jatkuvat.

Olen pitänyt tapanani kertoilla henkilökohtaisista kuulumisistani harrastusteni kautta. Palstan lukijat tietävät, että olen melko innokas hiihtäjä. Päättyneellä kaudella sain kirjattua tosin vain 600 kilometriä hiihtoa, mikä on vain runsas puolet yleisestä tasostani. Tietenkin mies koko ajan vanhenee, mutta se nyt ei ollut pääsyy ”vähäiseen” hiihtämiseen. Kuten jo aiemmin olen kertonut, niin vaihdoin asuntoa ja remontin teko meni tärkeysjärjestyksessä hiihtämisen edelle.

Kesäajan pääharrastukseni on jo lähes 30 vuotta ollut golf. Pallon perästä tulee samalla käveltyä kesän mittaan suunnilleen saman verran kuin talvella hiihdettyä suksilla. Kausi on nytkin jo avattu siten, että seuramme teki matkan Viroon, jossa pelattiin golfia kahtena päivänä. Kenttä oli siellä jo varsin kohtuullisessa kunnossa, joskin paikoin maasto oli vielä kosteaa. Kotikenttäni Kerigolf aukenee tämän hetken tietojen mukaan 12. toukokuuta, jolloin ohjelmaan on merkitty seuran avajaiskilpailu.

Korvasienikasvustoa keväällä 2017 Savonlinnan lähellä olevalla hakkuuaukiolla. Sienten väri ja koko vaihtelee. Kasvualusta on tässä moreenia, suorastaan kivistä

Golfin ohella kevääseen minulla kuuluu korvasienten keruu. Odotettavissa on kokemukseni mukaan varsin hyvä korvasienisato. Viileähkö ja sateinen sää säilyttää maanpinnan melko kosteana. Kun sitten tulee muutama lämpimämpi päivä, niin nuo kurttuiset myrkkysienet kasvavat melkoisiin mittoihin. Sanoin myrkkysienet, sillä tuo gyromitra esculenta on tappavan myrkyllinen, ellei sitä käsittele oikein ennen syöntiä. Se on siis keitettävä väljässä vedessä 5 minuuttia, huuhdottava ja vaihdettava keittovesi ja keitettävä vielä toiset 5 minuuttia. Sitten huuhtelun jälkeen sieniä voi turvallisesti syödä, kunhan nyt ei ihan jokapäiväisenä ja pääasiallisena ruoka-aineksenaan käytä. Vanhan keittokirjan ohje oli, että korvasienet on ryöpättävä eli kiehautettava. Silläkin tavoin olen niitä silloin kymmeniä vuosia sitten syönyt ja täytyy sanoa, että silloin niissä oli todella hieno maku. Tiedän muutaman tuttavan, joka edelleenkin käyttää korvasieniä vain ryöpättynä, mutta itse olen vuodesta 1965 lähtien soveltanut elintarvikeviranomaisten suosittelemaa keittotapaa 2 kertaa 5 minuuttia.

Parhaimmillaan korvasieni on kookas, joten saalista kertyy nopeasti koppa täyteen.

Parasta koko hommassa on kuitenkin itse sienestys. Etsiminen ja löytäminen on uskomattoman kiehtovaa. Korvasieniä voi periaatteessa kasvaa missä tahansa sorapohjaisessa kangasmetsässä, mutta varsinaiset kasvustotihentymät ovat paikoissa, joissa maanpintaa on rikottu. Hakkuuaukiot, joita on laikutettu, ovat parhaita paikkoja. Jos tuo maan kuokkiminen on tehty viime vuonna ennen juhannusta, niin korvasieniä voi jo tänä keväänä nousta niihin paikkoihin. Paras satokausi kestää 3 – 5 vuotta ja sitten korvasienet vähitellen loppuvat siitä aukiosta. Onneksi nykyinen metsänhoitotapa suosii aukkohakkuita ja uusia paikkoja löytyy.

Paakkunaisten sukuseura jakoi vuoden alussa kaksi stipendiä. Tuo ”Nuori kyky” -stipendi otettiin ohjelmaan viime sukukokouksessa tehdyn ehdotuksen pohjalta. Tanssia ja musiikkia harrastava Eerika Liikkanen oli toinen stipendi-aatti ja rumpujen soittoa ja näyttelemistä harrastava Jeremy Leskinen toinen. Kumpikin sai harrastustensa tukemiseen 500 euroa. Äskettäin jaetussa tiedotteessa on lyhyesti esitelty stipendin saajat ja heistä kerrotaan vielä syksyllä lisää. Kumpikin kuuluu äitinsä puolelta Paakkunaisten sukuun. Seuran hallitus on alustavasti päättänyt, että stipendien jakoa jatketaan, joten syksyn tiedotteessa siitä lisää.

Huhtikuussa ilmestyneen sukuseuramme tiedotteen takasivu, jossa kerrottiin lohjalaisen Meri Ilmarisen painonnostosavutuksista. Meri on äidin puolelta Paakkunaisten sukua.

Tämän kevään tiedotuslehti ilmestyi nyt ensimmäisen kerran ulkoasultaan uudistuneena. Isompi sivukoko ja nelivärisyys tekee toivottavasti tiedotteesta entistä kiinnostavamman ja odotetumman. Tiedote jaetaan sukuseuran jäsenmaksun maksaneille, joten jos asia kiinnostaa, niin kannattaa liittyä seuran jäseneksi vaikkapa näillä nettisivuilla olevasta linkistä. Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa. Kevään tiedotetta on jonkin verran jäljellä, joten pikaisesti jäseneksi liittyville se voidaan vielä lähettää.

Seuraava sukukokous on sääntöjen mukaisesti ensi vuonna eli 2019. Tarkempi aika ja paikka on vielä auki, mutta hallitus alkaa valmistella asiaa tulevana syksynä. Hallitus ottaa mielellään vastaan ehdotuksia sukukokouksen paikaksi ja myös ohjelman ja muiden järjestelyjen suhteen. Kannattaa myös miettiä sopivia ehdokkaita hallitukseen erovuoroisten tilalle. Itselläni tulee myös kolme vuotta täyteen puheenjohtajana, joten toivon voivani jättää pestini nuorempien hoitoon.

Hyvää kesää toivottaen

Risto Paakkunainen Paakkunaisten sukuseura ry:n puheenjohtaja

Sateisena lauantaiaamuna 20.8. kokoontui runsaat puolisataa Paakkunaisen eri sukuhaaroihin kuuluvaa sukuseuran jäsentä tai perheenjäsentä Savonlinnan Casinolle kolmen vuoden välein pidettävään sukukokoukseen.

Itse kokousasioihin ei aikaa paljoa kulutettu, siten jäi paremmin aikaa keskusteluun ja tuttujen tapaamiseen. Monet olivat tavanneet viimeksi kolme vuotta sitten Punkaharjulla. Kokouksen juohevasta kulusta vastasi kokouksen puheenjohtajaksi valittu savonlinnalainen Risto Paakkunainen.

Hallitus vaihtui melkoisesti. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Risto Paakkunainen. Varapuheenjohtajaksi valittiin puheenjohtajan pestiä kuusi vuotta hoitanut Pekka Paakkunainen. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Sairi Piiparinen ja Airi Myntti. Entisistä jäsenistä jatkavat Pentti Paakkunainen ja Ritva Paakkunainen.

Erilaisista toimintamuodoista käytiin vilkas keskustelu, jonka uusi hallitus sai evääkseen. Hallitukselle annettiin myös tehtäväksi tuoda seuraavaan kokoukseen esitys sääntömuutoksista. Säännöissämme on edelleen 2 tilintarkastajaa ja heille kaksi varatarkastajaa, kun yhdellä toiminnantarkastajalla ja yhdellä varalla selvittäisiin.

Kokouksen jälkeen oli ohjelmallinen osuus, jossa Seppo Paroni Paakkunainen jälleen yllätti meidät hienosti. Paimenhuiluista olemme toki kuulleet, ja ehkä joskus nähneetkin. Mutta olemmeko kuulleet niitä soitettavan sieraimesta puhaltamalla? Harvoin kuultu esitys oli Paronin sävellys vaimolleen, Whispering wind.. Kantaesityksenä kuulimme myös Surusoiton Einojuhani Rautavaaralle.

Iloisempaakin musiikkia ohjelmassa oli etenkin Riikamaria Paakkunaisen esittämänä.

Lotta Paakkunainen Lohjalta sai äitienpäivänä Tasavallan Presidentiltä Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Hän oli nuorin palkittavista äideistä.

Paakkunaisten sukuseuran sääntömääräinen sukukokous pidetään jälleen ensi kesänä, 20.8.2016 Savonlinnan Casinolla. Ilmoittautumisten vastaanotto alkaa klo 11,00. Noutopöytälounas on klo 11,30 – 13,00, jonka jälkeen on virallinen kokous. Lounaan hinta on jäseniltä 15 € ja muilta 32 €. Lounas maksetaan käteisellä ilmoittautumisen yhteydessä. Ennakkoilmoittautumiset kokoukseen heinäkuun loppuun mennessä Rauni Paakkunaiselle, Ritva Paakkunaiselle tai Pentti Paakkunaiselle (yhteystiedot hallituksen jäsenlistassa). Kokouksen yhteydessä pidetään jäsenten kädentaitojen näyttely mikäli näytteilleasettajia ilmoittautuu. Ilmoittautumiset Risto Paakkunaiselle kesäkuun loppuun mennessä.